Vuonna 1963 perustetussa Riipilän Raketissa muutoksen tuulet puhaltavat ja ainakin edustusjoukkueessa on kova muutostila käynnissä. Edarin viimeisessä treenimatsissa viime kauden joukkueesta oli jäljellä kaksi pelaajaa ja uuden joukkueenjohtajan Jani Käen mukana tulleita uusia kasvoja kentällä riitti. Jos nämä samaiset pelaajat saadaan käymään tasaisesti sarjakauden jokaisessa pelissä, niin edari tulee olemaan kova luu kauden 2009 nelosessa. Aika näyttää miten tässä projektissa käy.
RiRan pitkäaikainen vaikuttaja ja hallitsija Petri Mäkinen lähti loppukaudesta Hyvinkään Palloseuran leipiin valmentamaan junioreita. Petu hakee jo tässä vaiheessa legendaariselle ja kunnioitettavalle työlleen uusia tuulahduksia ja samassa yhteydessä Petu on todennut, että aika ei riitä enää RiRan asioiden hoitamiseen riittävän hyvin. Petu siis jättää ison pestinsä uusien kasvojen hoidettavaksi. RiRan uutena nokkamiehenä tulee jatkossa olemaan Ug:n manageri Niko Tuononen, joka onkin jo yhdessä Petun kanssa hoidellut viimeiset vuodet hyvinkin paljon seuran asioita. Työnsarkaa silti riittää ja ilman riittävää siirtymävaihetta ja Petun opastusta tuskin asioita pystyttäisiin seuran ja sen joukkueen etujen kannalta riittävän hyvin hoitamaan. Vuosi 2009 mennäänkin varmasti vahvasti periaatteella "Soita Niko ensin Petulle ja tee vasta sitten". Pienelläkin urheiluseuralla on yllättävän paljon asioita hoidettavana, etenkin jos asiat aiotaan hoitaa viimisen päälle kunnolla ja seuran etu maksimoiden, kuten RiRassa Petun aikakaudella on tapana ollut tehdä. Petun faneille lohdutuksen sanana, että enpä usko että mies RiRasta koskaan täysin hankkiutuu eroon ja Petu nähtänee joukkueen kuvioissa mukana siis jatkossakin. Uusi nokkamies Niko on todennut pyrkivänsä asioiden hoitamisessa vähintäänkin Petun tasolle ja tarkoituksena on saada seura entistä kirkkaampaan (jos vain mahdollista) loistoon seuran 50-vuotisjuhlan lähestyessä.
Ug 2009
Samalla kun koko seura ja sen keulakoriste jalkapallon edustusjoukkue on muutoksen kourissa, on myös Ug:lla paljon mietittävää. Ug:n kausihan vuonna 2008 päättyi vaiherikkaan ja hankalan kauden jälkeen putoamis"juhliin" ja ensi kaudella vauhtia on haettava kutosesta. Jo ennen putoamista aloitettu Ug:n projekti "RiRa Academy" olisi Ug:n jatkaessa vitosessa ollut erittäinkin mutkattomasti toteutettavissa. Nyt kuitenkin Ug:n edustusjoukkueen pudottua alimpaan helvettiin on asioita ollut pakko tarkastella uudessa valossa.
Seuraavassa managerin vapaamuotoista mietintää nykyisestä tilanteesta.
Tilanne on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Suurimpana ongelmana on peliaika joka kutosessa putoaa tasolle 2x30min. Etenkin tässä viime aikoina on tullut paljon mietittyä sitä, että onko kutoseen mitään järkeä lähteä todella aktiivisella 22 pelaajan ringillä pelaamaan. Ei oikeen nappaa se ajatus, että peliaika ottelua kohti olisi mahdollisesti luokkaa kolme kertaa viiden minuutin vaihto. Nappaako jotain muuta?
Ug:n ensi kauden kuvioissa onkin nyt kolme vaihtoehtoa. 1) Jatketaan normaalisti Ug:n vakiintuneella pelaajaringillä (22 pelaajaa) ja perustetaan Academy omaksi yksikökseen Ug:n rinnalle. Suurena raskauttavana miinuksena tässä vaihtoehdossa on se, että Ug:n peliaikanälkäiset juoksuhirmut mahdollisesti turhautuvat istuessaan Rajatorpan vaihtokopissa, jonka yläriviltä ei näe edes pelin tapahtumia. Hyvänä puolena luonnollisesti olisi se, että Ug:n yhtenäinen ja ydinperhettä muistuttava pelaajarinki säilyisi koskemattomana. Toisena hyvänä puolena, että kaikille Academysta kiinnostuneille voitaisiin taata pelipaikka RiRassa.
2) Toisessa ehkäpä hurjimmassa visiossa RiRa Ug jaettaisiin kahtia ja Academysta kiinnostuneista valittaisiin kovan "Riipilän kaste" nimisen karsinnan kautta pelaajia täydentämään Ug:n kahtiajaetun joukkueen pelaajarinki. Tämän lisäksi Academy muodostaisi uuden ja kolmannen joukkueen RiRalle uudenmaan kutosdivariin. Vaihtoehdon hyviä puolia lähes takuuvarma peliaika joka jannulle Ug:ssa ja Academyssä ja ainakin kaikille kiinnostuneille löytyisi pelipaikka RiRasta. Tämän vision hurjimmaksi tekee se, että sarjoihin ilmottautumispäivä on 16. tammikuuta ja jostain pitäisi kolmen joukkueen kantimiksi kaivaa vielä 10-15 uutta pelaajaa. Näitä tuskin kahdessa viikossa ehtii värvätä, mutta miltä tilanne näyttäisi sarjojen alkaessa? Olisiko täysin mahdoton ajatus perustaa kaksi uutta joukkuetta kutoseen? Joka tapauksessa tässä vaihtoehdossa piilee riskinsä.
3) Kolmannessa vaihtoehdossa RiRa Ug:n pelaajarinki jaettaisiin kahtia ja täydennettäisiin Academysta kiinnostuneilla pelaajilla. Vaihtoehdossa hyvänä puolena se, että peliaikaa olisi luvassa kaikille. Miinuksena se, että kaikille Academysta kiinnostuneille ei enää pystyttäisi antamaan pelipaikkaa RiRaasta, koska jälleen joukkueen ringeistä tulisi liian isoja ja tavallaan koko Academy ajatuksena jouduttaisiin hautaamaan ja tulisin futsalin tyyliin Ug A ja Ug B. Kahden Ug:n muodostaminen antaisi myös kaksi mahdollisuutta nousta takaisin vitoseen.
Kaikissa näissä vaihtoehdoissa Ug ja Academy treenaisivat yhdessä. Todennäköisen poissaoloprosentin mukaan pelaajia treeneissä riittäisi parikymmentä, jolla saisi joka kerta hyvät pelit aikaiseksi. Treenipaikoiksi on ensi kaudelle kaavailtu entistä enemmän vuoroja Seutulan samettiselta nurmikentältä, joka viime kesänä todettiin erittäin hyväksi vaihtoehdoksi Hämeenkylän ei niin samettisen pehmeälle hiekalle.
Jos joku RiRan joukkueista ensi kaudella jonkun ihmeen kautta pystyisi nousemaan vitoseen palautettaisiin Ug jälleen nykyiseen muottiinsa ja rinkiä siis kasvatettaisiin. Toisaalta tilanne voi taas vuoden päästä olla aivan toinen.
Jos joukkueet jaettaisiin syntyy varmasti iso vääntö siitä miten joukkueet jaetaan. On oikeastaan edes vaikea muodostaa nykyisestä porukasta selvästi parempaa joukkuetta ja selvästi huonompaa joukkuetta. Jakotilanteessa pitäisi pyrkiä ehdottomaan tasapuoliseen joukkueiden muodostamiseen, mutta arvatenkin jälleen tulee joillekin pelaajille kiusaus sanoa, että "mä en pysty pelaa ton Taiston kaa" tai "mä haluun skulaa ton Rainerin kaa". Mutta kuten futsalissakin on nähty ihmiset ovat sopeutumiskykyisiä ja pelit ovat menneet muutamaa jäähdyttimen vaihtoa lukuunottamatta varsin sujuvasti.
Vielä muutamia faktoja: Sarjamaksu on kutosessa 175 euroa ja ilmottautumisen eräpäivä on 16.1. JÄLKI-ilmottautuminen on mahdollista, mutta maksuun lisätään sillon 50 euroa. Eli pientä pelivaraa tohon ilmottautumiseen lisähintaan on saatavilla. Sarjasta luopuminen tuottaa sen sijaan maksun jonka suuruus on 175 euroa X 3. Siitä en oo varma onko maksun suuruus sama jos luopuu hyvissä ajoin ennen otteluohjelmien tekoa. Jälki-ilmottautumisen raja lienee maaliskuun alku, jollon otteluohjelmia aletaan vääntämään.
Manageri varoitti muutama viikko sitten, että jos ei tule ajatuksia tai vapaaehtoisia siirtyjiä mihinkään suuntaan, niin manageri keksii keinot. Miettikääpä näitä ja esittäkää ajatuksia näistä. Vieraskirjassa ja blogin kommentit kohdassa sana on nyt vapaa. Mitään päätöksiä ei tietenkään tehdä managerin mielivaltaisen itsehallinnon pohjalta, vaan kaikkien mielipiteitä yritetään tasapuolisesti kuunnella ja ratkaisut tehdä sen jälkeen. Kysynpähän vaan vielä, että kuka haluaa kuluttaa penkkiä ens kaudella? Manageri on puhunut.
26.12.2008
9.10.2008
Katse tulevaan
Nyt pidetään ainakin treenien osalta jonkunlainen tauko. Eiköhän se tee hyvää vähän jokaiselle, hakea uutta intoa pienen tauon kautta. Talvivuorot ja futsalsysteemit alkanee marraskuun puolessa välissä. Pitkä talvi on taas edessä ja sarjan alkuun on pitkä aika. Siinä vaiheessa selvinnee miten Ug:n ja Academyn yhteistyö lähtee kulkemaan.
Edarilla on kuviot jälleen jokavuotiseen tapaansa levällään ja aivan varmaa ei ole mitä edarissa meinataan ensi vuonna tehdä. Joukkueelta uupuu tällä hetkellä ainakin vetäjä ja pelaajarinkikin on turhan kapea. Edari on vähän kuin huonosti hoidettu yritys, joka tekee silti kohtuullista tulosta. Yhtenä mahdollisuutena on väläytelty joidenkin kiinnostuneiden ja kyvykkäiden Ug:n pelaajien pelaamista edarissa nelosen pelejä. Ongelmaksi saattaa muodostua kuitenkin näiden pelaajien halu pelata ennen kaikkea Ug:ssa. Säännöt eivät oikein mahdollista kahdessa jengissä pelaamista, joten tässä on edariin mielivillä oikeastaan valinnan paikka. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on lopulta täyttä helvettiä vetää kahta sarjaa samaan aikaan (kolmonen ja kutonen itellä, junnuiässä sallittua). Voihan joistakin olla siihen, mutta en suosittele.
Kyllä toiveena olisi, että ei lähdettäisi nyt höntyilemään muihin joukkueisiin yhden takaiskun vuoksi. Kaikki on varmaan huomanneet, että kasassa on harvinaisen hyvä porukka tällä hetkellä. Kyllä se, että divarista toiseen välillä seilataan kuuluu asiaan ja toivoisinkin ehdottomasti pelaajilta vahvaa joukkueuskollisuutta. Siitähän näissä peleissä loppujen lopuksi juuri pelataan, mestaruudesta eli noususta tai sitten häntäpäässä säilymisestä.
Ug 2008
Ug:n vetäjärakenteeseen/systeemeihin tulossa varmaan myös muutoksia ensi vuodeksi, mutta mitään tarkempaa ei vielä ole suunnitteilla. Treenien suhteen itse olen ainakin pelkästään pelailun kannalla, mutta osa tuntuu olevan sitä vastaan. Kyllähän meillä ne ”harjoitteiden” vetäminen on ollut aikamoista ajanhukkaa, koska suurin osa kävelee ne ja tekee suoritukset täysin vasemmalla kädellä/jalalla. Tämä syö aika paljon semmoiselta kaverilta eväitä, joka on mahdollisesti nähnyt vaivaa jonkun harjoitteen suunnitteluun. Toki onhan ne välillä olleet päin helvettiä suunniteltukin. Jos treeneissä halutaan tehdä jotain muuta, kun pelata on siihen pakko viimeinkin alkaa saamaan apuja. (lukekaa en aio treenejä talvella vetää tai siis ainakaan niitä erikseen suunnitella). Muutamia juttuja viime vuonna yritettiin, mutta eipä niistä ollut mihinkään.
Jos taas valitaan ”pelailu” vaihtoehto olisi hyvä yrittää keksiä peleihin joku leikkimielinen panos, että tekeminen olisi koko ajan mielekästä ja tehokasta. Ug-cupilla viime talvena haettiin tähän parannusta, mutta siinä sitten finaalissa toiselta porukalta loppui leikkimieli kesken. Toinen asia mikä managerina kiinnostaisi kokeilla, olisi jonkunlainen kiva fysiikkapuolen kohentaminen (hankijuoksu ja maltsun portaat) ennen kauden alkua ihan joukkueen kanssa yhteisesti. Olisi kiva nähdä miten se vaikuttaa peliesityksiin. Tähänkään ei taida vaan joka jannulla riittää intoa.
Hyviä ehdotuksia kaikkien edellä mainittujen asioiden suhteen otetaan vastaan, tuopin ääressä tai muutenkin.
Edarilla on kuviot jälleen jokavuotiseen tapaansa levällään ja aivan varmaa ei ole mitä edarissa meinataan ensi vuonna tehdä. Joukkueelta uupuu tällä hetkellä ainakin vetäjä ja pelaajarinkikin on turhan kapea. Edari on vähän kuin huonosti hoidettu yritys, joka tekee silti kohtuullista tulosta. Yhtenä mahdollisuutena on väläytelty joidenkin kiinnostuneiden ja kyvykkäiden Ug:n pelaajien pelaamista edarissa nelosen pelejä. Ongelmaksi saattaa muodostua kuitenkin näiden pelaajien halu pelata ennen kaikkea Ug:ssa. Säännöt eivät oikein mahdollista kahdessa jengissä pelaamista, joten tässä on edariin mielivillä oikeastaan valinnan paikka. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on lopulta täyttä helvettiä vetää kahta sarjaa samaan aikaan (kolmonen ja kutonen itellä, junnuiässä sallittua). Voihan joistakin olla siihen, mutta en suosittele.
Kyllä toiveena olisi, että ei lähdettäisi nyt höntyilemään muihin joukkueisiin yhden takaiskun vuoksi. Kaikki on varmaan huomanneet, että kasassa on harvinaisen hyvä porukka tällä hetkellä. Kyllä se, että divarista toiseen välillä seilataan kuuluu asiaan ja toivoisinkin ehdottomasti pelaajilta vahvaa joukkueuskollisuutta. Siitähän näissä peleissä loppujen lopuksi juuri pelataan, mestaruudesta eli noususta tai sitten häntäpäässä säilymisestä.
Ug 2008
Ug:n vetäjärakenteeseen/systeemeihin tulossa varmaan myös muutoksia ensi vuodeksi, mutta mitään tarkempaa ei vielä ole suunnitteilla. Treenien suhteen itse olen ainakin pelkästään pelailun kannalla, mutta osa tuntuu olevan sitä vastaan. Kyllähän meillä ne ”harjoitteiden” vetäminen on ollut aikamoista ajanhukkaa, koska suurin osa kävelee ne ja tekee suoritukset täysin vasemmalla kädellä/jalalla. Tämä syö aika paljon semmoiselta kaverilta eväitä, joka on mahdollisesti nähnyt vaivaa jonkun harjoitteen suunnitteluun. Toki onhan ne välillä olleet päin helvettiä suunniteltukin. Jos treeneissä halutaan tehdä jotain muuta, kun pelata on siihen pakko viimeinkin alkaa saamaan apuja. (lukekaa en aio treenejä talvella vetää tai siis ainakaan niitä erikseen suunnitella). Muutamia juttuja viime vuonna yritettiin, mutta eipä niistä ollut mihinkään.
Jos taas valitaan ”pelailu” vaihtoehto olisi hyvä yrittää keksiä peleihin joku leikkimielinen panos, että tekeminen olisi koko ajan mielekästä ja tehokasta. Ug-cupilla viime talvena haettiin tähän parannusta, mutta siinä sitten finaalissa toiselta porukalta loppui leikkimieli kesken. Toinen asia mikä managerina kiinnostaisi kokeilla, olisi jonkunlainen kiva fysiikkapuolen kohentaminen (hankijuoksu ja maltsun portaat) ennen kauden alkua ihan joukkueen kanssa yhteisesti. Olisi kiva nähdä miten se vaikuttaa peliesityksiin. Tähänkään ei taida vaan joka jannulla riittää intoa.
Hyviä ehdotuksia kaikkien edellä mainittujen asioiden suhteen otetaan vastaan, tuopin ääressä tai muutenkin.
17.8.2008
Syyskierroksen jännitysnäytelmä
Meno uudenmaan piirin vitosen 3. lohkossa on sarjan keskikastin ja häntäpään välillä mennyt yhä tasaisemmaksi ja näyttääkin siltä, että putoamisen suhteen tullaan käymään vielä tiukka kamppailu ainakin 6-8 joukkueen välillä. Näyttää siltä, että NJS 2 ja VanPa tulevat ainakin tästä taistelusta selviämään kunnialla. Meidän kanssa kovinta kamppailua viimeisistä sijoista käyvät lohkossa ainakin joukkueet RePa -93, Oldstars, IVU Skoobarit ja FC Tuusula. Tämän hetken tiedon mukaan sarjasta putoaa 2 viimeistä joukkuetta.
Sen verran ailahtelevia ovat meidän otteet olleet, että nyt ennen kaikkea katse alaspäin kohti lohkon viimeisiä sijoja. Nyt peliin pitää saada lisää varmuutta ja tasapeliottelut on käännettävä viimeisessä seitsemässä pelissä voitoiksi. Voittoja on tullut aivan liian vähän. Maalisuhde 18-27 ei mairittele hyökkäys- eikä puolustuspäätä. Maaleja on tehty vain vähän yli 1,5 maalia per ottelu. Sillä lukemalla ei voittoja ainakaan kovinkaan helposti oteta jos samaan aikaan omissa soi vähintään 2 kertaa pelissä.
Peli ei ole kulkenut odotetulla tavalla ja monet ovat joutuneet huomaamaan, että talvella nostetut tavoitteet eivät ehkä olekaan niin helposti saavutettavissa, kuin olisi voinut kuvitella. 11 peliä 11 pistettä. Vieraskentältä pisteitä on haettu vain 2 ja siksi voidaanki olla tyytyväisiä, että jäljellä olevista seitsemästä ottelusta viisi ottelua pelataan Rajatorpassa. Kerran matkustetaan Hyrylään Skavan vieraaksi ja kertaalleen jo monet traumat jättäneelle Klaukkalan Tekonurmelle. Ohjelma suosii siinä mielessä myös meitä loppukaudesta, että kaikki enemmän putoamistaistelussa mukana olevat joukkueet kohdataan juuri kotikentällä Rajiksessa. Ohjelmaa tarkasteltaessa voisikin olettaa, että Ug:n vahvin jakso sarjassa on vielä edessäpäin. Pisteitä tuskin Rajiksestakaan ilmaiseksi tulee.
Odotettua oli, että syyskierroksen alku tulee ainakin Tuusula pelin osalta olemaan hankala. Lähes kaikki ns. avainpelaajat puuttuivat kokoonpanosta (käpylä cup) ja tämä oli tiedostetusti otettu riski juuri tähän nurmipeliin. Nurmelta on myös vaikea hakea pisteitä jos ei koko kesän aikana pysty yhtään kertaa nurmella treenaamaan. Enkä nyt väitä, että meidän joukkue olisi välttämättä muutenkaan parhaimmillaan nurtsilla. Mutta väittäisin, että kotikentällä nurmella pelaavat joukkueet saavat kentästä hieman lisähyötyä. Väheksymättä kenenkään peliesityksiä. Homma voi tietenkin mennä toisinkin päin. Joku joukkue ei kykene välttämättä pelaamaan hiekalla. Parhaat voittavat tietenkin kaikilla alustoilla.
Kukaan tuskin haluaa ensi kaudella pelata tunnin pelejä kutosessa, varsinkaan kun joukkueen pelaajarinki on varsin iso. Tunnista ei montaakaan minuuttia riitä henkilökohtaista peliaikaa, jos oletetaan vielä, että peliin satuttaisiin saamaan täydet 20 miestä. Ja kutonen on aina kutosta. Tätä emme varmaankaan halua ja luulisi tässä olevan tarpeeksi syytä alkaa pelaamaan huomattavasti paremmin.
Eipä kuitenkaan maalailla liikaa piruja seinille. Kausi on kuitenkin vielä täysin pelastettavissa. Pisteitä on jaossa vielä 21 seitsemästä ottelusta ja sarjan kolmostilakin on vielä täydellisillä onnistumisilla aivan haarukassa. Tärkeintä olisi nyt seuraavasta neljästä pelistä saada sen verran pisteitä, ettei pisteitä olisi pakko ottaa esimerkiksi Pathovenilta tai Skavaböleltä, jotka kohdataan toiseksi ja kolmanneksi viimeisessä pelissä. Nämä ovat kuitenkin kaksi selvästi sarjan parasta joukkuetta. Mikä on sitten riittävä määrä pisteitä? Neljästä pelistä olisi nyt ainakin 5-7 pojoa saatava, että pikkasen olisi taas helpompi hengittää. Ehkä tärkeimmät pelit ovat Repaa ja IVUa vastaan. VanPa peli tulee varmasti olemaan tiukka ja VanPan puolustuksen tuhoamiseksi pitäisi keksiä jotain. NJS peli vieraissa tulee olemaan vaikea.
Toivottavasti joukkue syttyy aivan uusiin liekkeihin, kun kauden tärkein vaihe on käsillä. Näihin liekkeihin bensaa kaataa joukkueen johtoporras, ottamalla käyttöön viimeiset oljenkorret eli niin sanotut ässät hihasta liittyen muun muassa otteluihin valmistautumiseen ;)
Ensimmäinen kuiville pääsy taistelu perjantaina 22.8 Rajatorpassa kello 18, vastassa RePa -93.
27.6.2008
Breikin paikka
Pitkä matka on taas kuljettu siitä, kun ensimmäiset treenit 17. lokakuuta aloittivat kauden 2008 valmistavat treenit. Itse asiassa peräti kahdeksan kuukauden jakso. Ajanjaksolle on mahtunut 79 tapahtumaa, joista 18 on ollut otteluita (5.divisioona, cupit, harkkapelit), 24 futsal-tapahtumaa ja loput 37 harjoitustapahtumia. Viime vuonna muuten koko kauden tapahtumamäärä oli 77. Tapahtumamäärä ei sinänsä ole hirmuinen (noin 2/viikko). Ehkä kuitenkin se, että treenaaminen aloitettiin jo lokakuussa, oli pieni virhe.
Ulkotreenien alettua aktiivisuus treeneissä on talvesta tippunut roimasti. Senhän kai pitäisi mennä toisinpäin. Ainakin itsellä pientä fudisväsymystä ollut, ehkä siksi, että taas on lähes kaikki vetovastuu valmentajavaihdoksista huolimatta jäänyt omille harteille ja siinä samalla pitäisi yrittää sitten pelata täysillä mukana. Edelleen ensikautta jo silmällä pitäen toivoisi, että vastuuta jollain tavalla jaettaisiin enemmän ja kaikki saisivat treenata ja pelata joskus kaikessa rauhassa keskittyen pelkästään pelaamiseen. Ilmeisesti halukkaita pelaajia ei tähän kuitenkaan ole.
Tavoitteista jäätiin
Talvikauden harjoitusottelut sujuivat jo totutun kankeasti ja pelissä ei ollut talven aikana minkäänlaista tolkkua. Kaikki sinkoilivat kentällä puolelta toiselle ja otteluiden panoksettomuus näkyi kaikkien otteissa. Tähänkin voisi hakea ensi kaudeksi jonkunlaista parannusta, esimerkiksi jostain talvisarjasta.
Suomen cupissa arpa oli tyly ja heitti vastaan ekalla kierroksella kolmosen EsPan. Ottelusta selvittiin kunniakkaasti ”vain” 5-0 tappiolla. EsPa muuten majailee kevätkierroksen jälkeen kolmosen lohkonsa sijalla neljä.
Sarja alkoi murheellisesti Sipoossa, jossa kovasta hallinnasta ja tilanteiden luonnista huolimatta pisteet jäivät Sipooseen, ottelun ratkettua Salen ulosajoon. Ottelun jälkeen Salea ei eriskummalisten vaiheiden jälkeen ole enää kokoonpanossa nähty. Viime kauden paras puolustaja jätti joukkueen motivaatio-ongelmiin vedoten.
Sipoo ottelu loi hyvän kuvan siitä, millainen useimmat meidän otteluista olivat. Pelin hallintaa runsaasti maalintekopaikkoja, mutta ei tulosta. Raskaimmin joukkueen tehokkuutta söi viime kauden maalikuninkaalle ja pistehaille Juholle syntynyt takalukko maalinteosta.
Hallinnasta ja paikkojen luomisesta huolimatta NJS 2, IVU Skoobarit ja RePa peleissä jouduttiin tyytymään tasapeleihin. Näissä peleissä joukkueelle tyypillinen vastustajan peliin mukaan meneminen jälleen nosti päätään ja lopulta voitiin oikeastaan olla todella tyytyväisiä, että näistä peleistä edes pisteet saatiin. Tappiotkaan eivät niin kaukana olleet.
Voitot irtosivat tiukan väännön jälkeen kauden toisessa pelissä FC Tuusulasta maalein 2-1 ja kierroksen viimeisessä pelissä Oldstarsia vastaan selvästi maalein 3-0. Kaksi voittoa yhdeksästä pelistä ei varmaan täyttänyt kenenkään odotuksia.
Sarjan kahta selvästi kovinta jengiä vastaan pelattiin se mikä pystyttiin ja tuloksena oli lopulta Skavaböleä vastaan hieno taistelu tasapeli. Sen sijaan puhtaalla pelillä sarjaa johtava Pathoven oli aivan liian kova pala purtavaksi ja avainpelaajien puuttuminen tässä pelissä kyllä näkyi.
Kahden voiton ja neljän tasapelin jatkoksi liitettiin lopulta kolmen ottelun tappiosaldo, joista kolmas koettiin Rajatorpan derbyssä, jossa terämme täydellisesti tylsytti paikallisvastustaja Team VanPa.
Sarjassa 10 pisteen saalis riittää pysymään selkeästi tasaisen keskikastin tuntumassa, jonka kärjessä on NJS 2, 13 pisteellään ja perässä seuraavat viisi muuta joukkuetta pisteissä 12-10. Lohkon viimeisessä ottelussa Oldstars – RePa on voitolla toisella joukkueella mahdollisuus vielä liimautua keskikastin kantaan mukaan. Lohkon kärjessä Pathoven on käytännössä jo varmistanut nousunsa, niin vahvasti se on edennyt voitosta voittoon ja lähes yhtä vahvasti sarjan kakkosena 19 pisteessä on HC Skavaböle.
Joukkueen tavoitteeksi taisi muodostua kevään kyselyn jälkeen sarjan kärkipään tai vähintään keskikastin kärkipään sijoitukset. Näistä kumpikaan ei täyttynyt ja puolessa välissä kautta ollaan siis vielä tavoitteita jäljessä, joskin edelleen hyvissä asemissa vaanimassa parempia sijoituksia. Jos syyskaudella tehottomuudesta ja puolustuspään karkeimmista virheistä päästään eroon, voi tulos kauden päätteeksi olla yllättävänkin hyvä.
Pelillisiä syitä tavoitteista jäämiseen ovat selkeästi juuri käsittämätön maalipaikkojen tuhlailu hyökkäysosastolla ja liian monet helpohkot maalit omaan päähän, pääasiassa puolustuksen karkeiden virheiden seurauksena. Selkeä ongelma oli myös johtoasemaan päästyämme oman pelin säilyttäminen normaalina. Aikaisessa vaiheessa saatu johtomaali sotki oman pelin täysin ja vastustaja sai hetkensä, jonka se usein tylysti käytti hyväkseen.
Kauden tähän asti parhaat hetket joukkueelle tulivat Uusimaa-cupin taisteluista, jossa ensin kukistettiin karsintapelissä vitosen Kasiysi Rocky maalein 2-1. Kevätkauden huikein trilleri koettiin kuitenkin Uusimaa-cupin toisen kierroksen ottelussa, jossa kutosen NouLa AiVa laittoi rajusti kampoihin ja oli ottelussa jo 2-0 johdossa. Toisen puoliajan nousu tasoihin melko dramaattisten vaiheiden jälkeen ja tähän päälle rankkarikisan voitolla sinetöity jatkopaikka, antoivat selvästi sarjakauden ensimmäisen puoliskon parhaat fiilikset.
Pelaajat, ei epäonnistujia, ei tähtiä
Maalivahti: Severin loukkaantumisen myötä suoraan joukkueen kevätkauden vastuun kantavaksi maalivahdiksi noussut Teemu paransi selvästi loppua kohti ja etenkin virheiden määrä väheni kauden viimeisissä peleissä huomattavasti ja itseluottamus tulla palloihin veskarin oikeudella kasvoi myös selvästi kauden edetessä. Muutamat huipputorjunnat takaavat sen, että syyskaudella joukkueen ykkösmaalivahdin paikasta tullaan käymään tiukka kisa.
Puolustajat: Saulin lähdettyä puolustuskuvio selkiintyi ja jäljelle jäivät veljekset Timo ja Tommi, jotka muodostivat puolustuksen peruskiven keskuspuolustajina. Etenkin Timon otteissa vahvaa tekemistä. Tommilla sen sijaan pelissä selvää huolimattomuutta, joka parhaiten näkyi epäonnistuneiden maalipotkujen ja vapaapotkujen muodossa. Yllättävää oli veljesten keskinäiset kommunikaatiovaikeudet, johon liittyi myös maalivahti Teemu.
Joukkueen kokeneen kaartin edustajat Vladi ja Baisi olivat kapean puolustusringin tärkeä osa ja pystyivät täyttämään tehtävänsä melko hyvin sekä keskellä, että laidalla.
Laitapuolustajan paikalla kävi kokeilemassa useitakin pelaajia, ehkä positiivisimpia yllättäjiä tällä pelipaikalla olivat Vitikka ja Aapo. Aapo oli vahva etenkin kaksinkamppailuissa, joskin sijoittumisessa oli pieniä vaikeuksia. Vitikka, ehkä ainoa puolustajistamme, joka ei ryntäile itseään pihalle tilanteissa. Nousi kauden päätteeksi varteen otettavaksi vaihtoehdoksi puolustuksen laidalle. Avaa peliä erinomaisesti, ei tee virheitä ja osallistuu sopivasti keskikenttäpeliin.
Jo puolustuksen vakiokalustoon vasemmalle laidalleen kuuluva Hietala suoriutui tehtävistään ajoittain erinomaisesti ja puolustustehtävien lisäksi osasi käyttää myös hyökkäysmahdollisuudet hyväkseen ja keräsi puolustajapelaajista eniten pisteitä.
Keskikenttä: Keskikentällä totutunu vahvoja omissa tehtävissään olivat Henu ja Antti, jotka ennen kaikkea hoitivat pelaamisen myös puolustussuuntaan erinomaisesti. Ei ole turhaa lähes jokaiseen raporttiin kirjoittaa Henun tekemästä työn määrästä, joka yhdessä Antin taistelun kanssa muodostaa keskikenttämme vahvimman akselin.
Keskikentän hyökkäyspään ratkaisijaksii nousi kevään aikana entistä enemmän Vornanen, joka muiden tehdessä työt napsi mukavan määrän pisteitä ja antoi ennen kaikkea ylöspäin rakentavia syöttöjä. Pisteiden myötä innostui usein myös itse taistelemaan, muustakin kuin lonkerotölkin avaamisesta.
Työmyyrät Migu ja Konsta pelasivat molemmat ajoittain keskellä ja ajoittain laidalla ja molemmilla paikoilla kentälle tuotu energiamäärä ja taistelu olivat korvaamatonta. Konsta ainakin paransi viime kaudesta kuin kana juoksuaan.
Keskikentän yllättäjäksi nousi loppukaudesta linkiksi pudotettu kovakuntoinen Hellén, jolle vihdoin löydettiin joukkueessa jokin muu rooli kuin päättömästi surffailevan tehottoman hyökkääjän rooli. Hellén todella näytti mallia molempiin suuntiin pelaamisesta. Hieman yllättäen
VanPasta isolla rahalla seuraan siirtynyt ”kokenut” Janne ei tuonutkaan joukkueelle kaivattua kurinalaisuutta, vaan oli usein itse se pelaaja, joka höntyili kentällä väärässä paikassa väärään aikaan. Silti Janne on varma ja monipuolinen vaihtoehto, vaikka kentän jokaiselle pelipaikalle. Vain muutaman ottelun ja hajaminuutteja pelannut Jesse ei tässä vaiheessa saa vielä arviota esityksistään.
Hyökkääjät: Kaikesta huolimatta tuhlaajapoika Juho oli hyökkääjänä muilla osa-alueilla kuin maalinteossa yhtä vahva kuin viime kaudella. Maalikuninkuus tuo paineita. NouLa-pelissä huomattiin hyvin se, että ilman Juhon juoksuvoimaa tilanteiden luominen on huomattavasti hankalampaa.
Hyökkäyspään monipuolisin mies Niko osoitti talven vaikeista jalkavammoista huolimatta olevansa kunnossa heti kauden ensimmäisestä sarjapelistä lähtien. Pystyi hyökkääjänä hakemaan muutakin kuin pystypalloja ja oli usein rakentamassa keskikenttäpeliä ja tarpeen vaatiessa puolustamassa tiukassa paikassa. Jos vammat pysyvät loitolla, syksyllä tulee hurjaa jälkeä ;)
Aaposta haettiin ratkaisua välillä puolustpään ongelmiin, mutta osoitti aina hyökkääjänä ollessaan olevansa lempinimensä ”Ruoskan” veroinen ja naputteli maaleja hyökkääjistä kaikista tehokkaimmin.
Näytti alkukaudesta siltä, että Kuménista tulisi joukkueen hyökkäspään pelastaja ja olikin aivan liekeissä kevään ensimmäisissä otteluissa. Muutaman alkukauden loisto-ottelun jälkeen hieman pudotti tasoaan ja oli usein melko näkymätön hyökkääjänä. Pistesaalis yllättävänkin suuri.
Tällä kaudella peluutussysteemiä muutettiin enemmän ”oikean” fudiksen suuntaiseksi ja vaihtorulettia ei pyöritetty läheskään yhtä tiheästi kuin viime vuonna. Tämä osittain seurausta talven pelaajakyselystä, jossa enemmistö kannatti peluuttamista tasaisen peluuttamisen sijaan, pelaajan tärkeyden ja pelitaitojen mukaan. Omasta mielestäni peli on ollut tasaisempaa ja vaihdoista johtuvia notkahduksia pelissä ei ole tällä kaudella yhtä paljon, kun viime vuonna tullut. Tälläkin peluuttamistavalla lienee vastustajansa.
Kevätkaudella näyttäisi osalle pelaajista muodostuneen uusia pelipaikkoja, joka väliaikaisesti tai pysyvästi. Puolustustaitonsa pääsivät näyttämään Aapo ja Vitikka, joista saatiin vahvistusta etenkin aiemmin ongelmalliseen laitapuolustamiseen. Muutamassa pelissä ei juuri vaihtomiehiä ollut ja niissä pakon edessä suoritetut pelipaikkavaihdokset osoittautuivat hyviksi. Niinpä keskikentältä itsensä kierroksen päätteeksi löysivät Vornanen ja Hellén, joista vaikutti näillä paikoilla olevan enemmän hyötyä joukkueelle. Lisäksi saatiin karsittua ylikuormittunutta hyökkäysosastoa. Kuménin nousu laitalinkistä puhtaaksi hyökkääjäksi vaikuttaisi olevan myös hyvä asia, sillä Kuménilta ei linkkinä pelatessa juurikaan puolustustyö luonnistunut ja tehot hyökkääjänä ovat olleet erinomaiset.
Syksy
Syyskaudella odotettavissa on kevätkautta huomattavasti tehokkaampi ja hurjempi Ug ja tavoitteeksi voisi asettaa vaikka keskikastin keulapaikan ottamisen, mikä tarkoittaisi kolmatta sijaa. Vaikeimmat pelit tulevat olemaan ainakin alustan puolesta Tuusulaa vastaan nurmipeli ja NJS:ää vastaan tekonurmipeli. Kotikentällä Rajatorpassa kohdataan IVU, Sibbo, RePa ja Pathoven. Tämän lisäksi vieraspeleinä kotikentällä pelataan ottelut VanPaa ja Oldstarsia vastaan.
Syykauden ensimmäinen peli tulee olemaan todennäköisesti Uusimaa-cupin 3. kierroksen ottelu, joka pelattanee elokuun alussa. Treenit jatkuvat Uusimaa-cupista riippuen heinäkuun lopussa, viimeistään ke 30.7.
Hyvät heinäkuut taitopelaajille ja tankatkaa riittävästi, että jaksaa taas syksyllä.
Kuvia kevät kierroksen otteluista >Galleria
22.11.2007
Hyvältä näyttää
Valmistautuminen kauteen 2008 on alkanut tänä vuonna poikkeuksellisesti jo lokakuun puolessa välissä. Tämän mahdollisti joukkueessa vallinnut erinomainen "hype" ja Vantaa-Stadionin (ent. Pohjola-Stadion) tarjoamat harjoitusolosuhteet. Joukkueen pelaajat ovat kaikki erittäin motivoituneita käymään joukkueen tapahtumissa.
Jos kirjoittaa kaikki joukkueen tällä hetkellä mukana olevat pelaajat peräkkäin voidaan huomata, että kaikki käyvät treeneissä säännöllisesti; Niko, Vornanen, Vitikka, Lassi, Henu, Migu, Severi, Baisi, Hietala, Sale, Hellén, Juho, Aapo, Antti, Kumén, Konsta ja Tommi Lahti sekä uusina pelaajina joukkueeseen liittyneet Janne Laaksonen ja Teemu Lahti. Yhteensä siis 19 nimeä. Kun katsotaan tähän suhteutettuna kävijäkeskiarvoa stadion treeneissä on se huikeat 16,6. Eli keskimäärin poissa on ollut treeneistä kerralla vain 2-3 pelaajaa. Pelaajalistaan voidaan lisätä vielä Al-Taeen veljekset Ahmad ja Haidar sekä Vladi, jotka ovat toistaiseksi jonkunlaisella tauolla. Koulusalitreeneissä kävijöitä on ollut sopivasti noin 12 per treeni ja osa pelaajista on ilmoittanut jättävänsä futsaltreenit suosiolla väliin. Aktiivisuus ja sitoutuminen ovat siis kaikin puolin kohdillaan ja vaikka rinki on viime vuoden huippulukemista hieman kaventunut näyttää tilanne erinomaiselta.
Näkyykö Ug:n kirkkaan sinisellä taivaalla siis pilven hattaraakaan? No kyllähän siellä luonnollisesti niitäkin löytyy. Yksi huolenaihe on selkeästi pelaajien epätasainen jakautuminen pelipaikkojen suhteen. Jos katsotaan puolustajien listaa, voidaan sinne laittaa oikeastaan puhtaina puolustajina vain Sale, Baisi ja Hietala. Siis vain kolme nimeä. Keskikentän keskustaa miehittävät Henu, Antti, Migu ja To Lahti. Laitalinkeiksi määriteltäviä pelaajia ovat Kumén, Lassi, Vitikka, Konsta, Laaksonen ja hyökkääjäosastoa taas Niko, Vornanen, Juho, Aapo ja Hellén. Maalivahtiosastomme sai kaivatun vahvistuksen, kun Severin seuraksi tolppien väliin tuli Teemu Lahti.
Puolustuspään pelaajien määrä hiukan huolettaa, mutta toisaalta esimerkiksi Migu, Konsta, To Lahti ja jopa Aapo ovat näyttäneet osaamisensa puolustajina. Puolustukseen ei myöskään pelien aikana yleensä tarvitse eikä ole hyvä tehdä niin paljon vaihtoja kuin muille pelipaikoille. Joten ehkä tämä ongelma on vielä klaarattavissa.
Toinen hiukan ongelmallinen tilanne on hiukan kiihtyvällä vauhdilla ottanut tuulta siipiensä alle treeneissä. Vetäjäkaksikko Niko ja Vornanen myöntävät ettei treeneissä ole pystytty parhaaseen mahdolliseen toimintaan vielä toistaiseksi. Taustalla ovat yksinkertaiset syyt huono suunnittelu ja pienet ongelmat organisoimisessa. Myös pieniä erimielisyyksiä treenien suhteen on ollut, mutta niistä päästänee muutaman Sali-illan huurteisineen avulla eroon. Tunnin vuorolla treenien vetäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin pidemmillä vuoroilla ja suunnitelun pitäisi olla tarkkaa ja toiminnan napakkaa. Jos vaikuttaa siltä, että herrat Tuononen ja Vornanen eivät pysty treenejä edes kohtuullisesti läpi viemään, löytyykö joukostamme halukkaita astumaan näiden herrojen saappaisiin? Lähes aina parhaamme yritämme...
Voivatko pelaajat kuitenkin katsoa myös itse peiliin? Onko keskittyminen treeneissä ollut riittävän hyvää, onko halu tehdä treenejä kunnolla ollut huipussaan? Osalla tuntuu olevan aivot jätettynä pukuhuoneen puolelle treenien ajaksi ja käskyttäminen omalla hentoisella äänelläni on vähintäänkin haastavaa. Vetäjien silmiin on pistänyt muutamissa viime treeneissä näistä seikoista seurannut tietynlainen kapinointi. Jos harjoite ei miellytä pistetään hommat läskiksi ja ei edes yritetä tehdä asiaa kunnolla. Samalla vyörytetään kommenttia vetäjien niskaan kesken treenin, joka käytännössä pilaa vetäjien omat treenisuoritukset. Vaikka suurin osa kommenteista, kysymyksistä ja ehdotuksista treenien aikana ovat olleet asiallisia, on se silti treenejä häiritsevää ainakin sillä tasolla millä ollaan nyt viime treeneissä liikuttu. Vetäjille kaikista loukkaavinta palautetta on kuitenkin se, että treenisuoritusta ei tehdä täydellä asenteella. Kommenttivyöryn keskellä on myös raskasta treenata ja se ei todellakaan lisää motivaatiota treenien vetämiseen. Osa kommenteista on ainakin omaan korvaani särähtänyt hieman piikittelevinä. Vetäjien harras toive onkin, että jatkossa treenien aikana ei keskittytäisi harjoitteissa havaittavien epäkohtien julki tuomiseen treenin aikana. Asiat voi tuoda esille esimerkiksi treenien välissä tai treenien jälkeen. Hommahan menee niin, että myös huonot harjoitteet tulisi tehdä täysillä. Se, että homma tehdään kunnolla voi tehdä huonosta harjoitteesta, jos ei nyt hyvää, niin ainakin treenattavan. Oliko esimerkiksi eilen kenelläkään varaa puolenvaihtotreenissä, jossa ei kehumista ollut, tehdä asioita puoli valoilla? Nopeasti katsottuna lähes kaikilla oli suuria vaikeuksia saada palloa lentämään kentän puolelta toiselle ilmassa. Jos pelajat kaikki nämä pienet toiveet toteuttavat on huomattavasti helpompi jatkaa eteenpäin. Jos tähän asiaan joudutaan vielä palaamaan, tehdään se puhumalla asiasta treenien lomassa.
Viime kauden pelaajille teetetyssä kyselylomakessa kyseltiin yleistä tyytyväisyyttä joukkueen toimintaan ja vähän tulevan kauden tavoitteista. Vetäjäkaksikon Ville Vornasen ja Niko Tuonosen suoritukset arvioitiin kokonaisuutena arvosanalla HYVÄ. Pelaajavalmentaja systeemiä arvioitiin siten, että 57% piti vaihtoehtoa vähintään kohtuullisen toimivana ja 36% vastaajista ei edes haluaisi oikeata valmentajaa joukkueeseen ja piti pelaajavalmentajasysteemiä täydellisinä meidän joukkueelle. Yksi vastaajista kaipasi henkilöä, joka hoitaisi valmentamisen kokonaisuudessaan ja ei pelaisi.
Henkilökohtaiseen peliaikaan liittyviä kysymyksiä oli neljä kappaletta. 79% vastaajista ilmoitti olevansa tyytyväinen viime kaudella saamaansa peliaikaan. Kaksi vastaajista ilmoitti pettyneensä ja yksi vastaaja kertoi saaneensa peliaikaa jopa liikaa. Peräti 71% vastaajista arvioi riittäväksi peliajaksi ottelussa 60-90 minuuttia, kysymys kuuluu kuitenkin, kuinka moni oikeasti jaksaisi kovalla sykkeellä nämä minuutti määrät painaa? Vastaajista kolme tyytyi ehkä meidän joukkueessa realistisempaan peliaikaan 45-60 minuuttia per ottelu. Yksi vastaajista tyytyisi vielä tätäkin vähäisempään peliaikaan. Totuus on kuitenkin se, että viime kaudella monilla peliaika jäi otteluissa alle puoleen tuntiin. Siinä mielessä riittävän peliajan arvimoimisessa ja tyytyväisyydessä omaan viime kauden peliaikaan vastaukset olivat hieman ristiriitaisia. Peliajan jakautumisessa vahvana vaihtoehtona pidettiin pelitaitojen ja hyvän pelipäivän vaikutusta peliaikaan, myös aktiivisuuden mukaan määräytyvä peliaika sai kannatusta. Peliajasta oltiin kohtuullisen valmiita kilpailemaan ja lopulta 57% vastaajista kannatti vaihtoehtoa, jossa kilpailua olisi, mutta siinä mukana tulisi kaikille myös ns. peliaikatakuu. 43% vastaajista olisi valmis istumaan vaihdossa, jos joukkueen etu ja kilpailutilanne tätä vaatisivat.
Treenimääriä koskevassa kysymyksessä tiedusteltiin onko nykyinen treenimäärä riittävä ja vastaajista 79% piti treenimäärää kerran viikossa stadion/halli ja koulusali riittävänä. Kolme vastaajista kaipaisi vielä lisätapahtumia viikkoon. Tämän perusteella arviot siitä, että keskimääräinen aktiivisuus laskisi jopa huomattavasti treenimäärien lisääntyessä, pitänee paikkaansa. Harjoituskalenterin suunnittelussa onkin pyritty siihen, että viikossa olis ainakin yksi runsasväkinen treeni ja tätä kautta treenien taso ja pelaajien motivaatio pysyisi yllä. Treenimääriä ei siis tulla lisäämään jatkossakaan.
Ensi kauden tavoitteista kysyttiin ainoastaan tavoitteita 5. divisioonassa kaudella 2008. Kolme vaihtoehtoa saivat saman kannatusosuuden. 29% vastaajista piti hyvänä tavoitteena 1) Parantaa viime kaudesta, 2) Nousta neloseen ja 3) Olla sarjan kärkikahinoissa mukana. Kaksi vastaajista piti myös hyvänä tavoitteena säilymisen varmistamista hyvissä ajoin ja samalla muutenkin hyvät pelit. Realisimia on olla vitosessa ensi kaudella kärkipäässä, toisaalta realisimia on myös se, että pallo on pyöreä ja mitä tahansa voi tapahtuma. Yhden kauden vitosen kokemuksella ei kannata vielä hirveästi lähteä välttämättä tavoitteita ylimitoittamaan ja ehkä tähänkin kauteen joukkueen johtoporras tuleekin asettamaan tavoitteeksi sarjan keskikastissa hääräämisen. Hyvä asia on se, että uskoa tiimin menestykseen löytyy, niinhän sen pitääkin olla.
Viimeinen kysymys koski joukkueen toimintaa kaudella 2007 kokonaisuudessa. Joukkueen toiminnalle kouluarvosanaksi tuli 8,5. Siis lähellä kiitettävää, mutta parannettavaakin vielä löytyy.
Tässä vaiheessa vielä vanhan vuoden puolella ollessa voidaan sanoa, että hyvältä näyttää. Viime kauteen ja joukkueen toimintaan ollaan ainakin kyselyn perusteella täysin tyytyväisiä ja tunnelma joukkueen sisällä on suorastaan muikea. Samaan malliin sopii siis jatkaa ja tällä tahdilla kaudesta 2008 on tulossa vähintään yhtä mukava kuin kaudesta 2007. Hyvältä näyttää...
Jos kirjoittaa kaikki joukkueen tällä hetkellä mukana olevat pelaajat peräkkäin voidaan huomata, että kaikki käyvät treeneissä säännöllisesti; Niko, Vornanen, Vitikka, Lassi, Henu, Migu, Severi, Baisi, Hietala, Sale, Hellén, Juho, Aapo, Antti, Kumén, Konsta ja Tommi Lahti sekä uusina pelaajina joukkueeseen liittyneet Janne Laaksonen ja Teemu Lahti. Yhteensä siis 19 nimeä. Kun katsotaan tähän suhteutettuna kävijäkeskiarvoa stadion treeneissä on se huikeat 16,6. Eli keskimäärin poissa on ollut treeneistä kerralla vain 2-3 pelaajaa. Pelaajalistaan voidaan lisätä vielä Al-Taeen veljekset Ahmad ja Haidar sekä Vladi, jotka ovat toistaiseksi jonkunlaisella tauolla. Koulusalitreeneissä kävijöitä on ollut sopivasti noin 12 per treeni ja osa pelaajista on ilmoittanut jättävänsä futsaltreenit suosiolla väliin. Aktiivisuus ja sitoutuminen ovat siis kaikin puolin kohdillaan ja vaikka rinki on viime vuoden huippulukemista hieman kaventunut näyttää tilanne erinomaiselta.
Näkyykö Ug:n kirkkaan sinisellä taivaalla siis pilven hattaraakaan? No kyllähän siellä luonnollisesti niitäkin löytyy. Yksi huolenaihe on selkeästi pelaajien epätasainen jakautuminen pelipaikkojen suhteen. Jos katsotaan puolustajien listaa, voidaan sinne laittaa oikeastaan puhtaina puolustajina vain Sale, Baisi ja Hietala. Siis vain kolme nimeä. Keskikentän keskustaa miehittävät Henu, Antti, Migu ja To Lahti. Laitalinkeiksi määriteltäviä pelaajia ovat Kumén, Lassi, Vitikka, Konsta, Laaksonen ja hyökkääjäosastoa taas Niko, Vornanen, Juho, Aapo ja Hellén. Maalivahtiosastomme sai kaivatun vahvistuksen, kun Severin seuraksi tolppien väliin tuli Teemu Lahti.
Puolustuspään pelaajien määrä hiukan huolettaa, mutta toisaalta esimerkiksi Migu, Konsta, To Lahti ja jopa Aapo ovat näyttäneet osaamisensa puolustajina. Puolustukseen ei myöskään pelien aikana yleensä tarvitse eikä ole hyvä tehdä niin paljon vaihtoja kuin muille pelipaikoille. Joten ehkä tämä ongelma on vielä klaarattavissa.
Toinen hiukan ongelmallinen tilanne on hiukan kiihtyvällä vauhdilla ottanut tuulta siipiensä alle treeneissä. Vetäjäkaksikko Niko ja Vornanen myöntävät ettei treeneissä ole pystytty parhaaseen mahdolliseen toimintaan vielä toistaiseksi. Taustalla ovat yksinkertaiset syyt huono suunnittelu ja pienet ongelmat organisoimisessa. Myös pieniä erimielisyyksiä treenien suhteen on ollut, mutta niistä päästänee muutaman Sali-illan huurteisineen avulla eroon. Tunnin vuorolla treenien vetäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin pidemmillä vuoroilla ja suunnitelun pitäisi olla tarkkaa ja toiminnan napakkaa. Jos vaikuttaa siltä, että herrat Tuononen ja Vornanen eivät pysty treenejä edes kohtuullisesti läpi viemään, löytyykö joukostamme halukkaita astumaan näiden herrojen saappaisiin? Lähes aina parhaamme yritämme...
Voivatko pelaajat kuitenkin katsoa myös itse peiliin? Onko keskittyminen treeneissä ollut riittävän hyvää, onko halu tehdä treenejä kunnolla ollut huipussaan? Osalla tuntuu olevan aivot jätettynä pukuhuoneen puolelle treenien ajaksi ja käskyttäminen omalla hentoisella äänelläni on vähintäänkin haastavaa. Vetäjien silmiin on pistänyt muutamissa viime treeneissä näistä seikoista seurannut tietynlainen kapinointi. Jos harjoite ei miellytä pistetään hommat läskiksi ja ei edes yritetä tehdä asiaa kunnolla. Samalla vyörytetään kommenttia vetäjien niskaan kesken treenin, joka käytännössä pilaa vetäjien omat treenisuoritukset. Vaikka suurin osa kommenteista, kysymyksistä ja ehdotuksista treenien aikana ovat olleet asiallisia, on se silti treenejä häiritsevää ainakin sillä tasolla millä ollaan nyt viime treeneissä liikuttu. Vetäjille kaikista loukkaavinta palautetta on kuitenkin se, että treenisuoritusta ei tehdä täydellä asenteella. Kommenttivyöryn keskellä on myös raskasta treenata ja se ei todellakaan lisää motivaatiota treenien vetämiseen. Osa kommenteista on ainakin omaan korvaani särähtänyt hieman piikittelevinä. Vetäjien harras toive onkin, että jatkossa treenien aikana ei keskittytäisi harjoitteissa havaittavien epäkohtien julki tuomiseen treenin aikana. Asiat voi tuoda esille esimerkiksi treenien välissä tai treenien jälkeen. Hommahan menee niin, että myös huonot harjoitteet tulisi tehdä täysillä. Se, että homma tehdään kunnolla voi tehdä huonosta harjoitteesta, jos ei nyt hyvää, niin ainakin treenattavan. Oliko esimerkiksi eilen kenelläkään varaa puolenvaihtotreenissä, jossa ei kehumista ollut, tehdä asioita puoli valoilla? Nopeasti katsottuna lähes kaikilla oli suuria vaikeuksia saada palloa lentämään kentän puolelta toiselle ilmassa. Jos pelajat kaikki nämä pienet toiveet toteuttavat on huomattavasti helpompi jatkaa eteenpäin. Jos tähän asiaan joudutaan vielä palaamaan, tehdään se puhumalla asiasta treenien lomassa.
Viime kauden pelaajille teetetyssä kyselylomakessa kyseltiin yleistä tyytyväisyyttä joukkueen toimintaan ja vähän tulevan kauden tavoitteista. Vetäjäkaksikon Ville Vornasen ja Niko Tuonosen suoritukset arvioitiin kokonaisuutena arvosanalla HYVÄ. Pelaajavalmentaja systeemiä arvioitiin siten, että 57% piti vaihtoehtoa vähintään kohtuullisen toimivana ja 36% vastaajista ei edes haluaisi oikeata valmentajaa joukkueeseen ja piti pelaajavalmentajasysteemiä täydellisinä meidän joukkueelle. Yksi vastaajista kaipasi henkilöä, joka hoitaisi valmentamisen kokonaisuudessaan ja ei pelaisi.
Henkilökohtaiseen peliaikaan liittyviä kysymyksiä oli neljä kappaletta. 79% vastaajista ilmoitti olevansa tyytyväinen viime kaudella saamaansa peliaikaan. Kaksi vastaajista ilmoitti pettyneensä ja yksi vastaaja kertoi saaneensa peliaikaa jopa liikaa. Peräti 71% vastaajista arvioi riittäväksi peliajaksi ottelussa 60-90 minuuttia, kysymys kuuluu kuitenkin, kuinka moni oikeasti jaksaisi kovalla sykkeellä nämä minuutti määrät painaa? Vastaajista kolme tyytyi ehkä meidän joukkueessa realistisempaan peliaikaan 45-60 minuuttia per ottelu. Yksi vastaajista tyytyisi vielä tätäkin vähäisempään peliaikaan. Totuus on kuitenkin se, että viime kaudella monilla peliaika jäi otteluissa alle puoleen tuntiin. Siinä mielessä riittävän peliajan arvimoimisessa ja tyytyväisyydessä omaan viime kauden peliaikaan vastaukset olivat hieman ristiriitaisia. Peliajan jakautumisessa vahvana vaihtoehtona pidettiin pelitaitojen ja hyvän pelipäivän vaikutusta peliaikaan, myös aktiivisuuden mukaan määräytyvä peliaika sai kannatusta. Peliajasta oltiin kohtuullisen valmiita kilpailemaan ja lopulta 57% vastaajista kannatti vaihtoehtoa, jossa kilpailua olisi, mutta siinä mukana tulisi kaikille myös ns. peliaikatakuu. 43% vastaajista olisi valmis istumaan vaihdossa, jos joukkueen etu ja kilpailutilanne tätä vaatisivat.
Treenimääriä koskevassa kysymyksessä tiedusteltiin onko nykyinen treenimäärä riittävä ja vastaajista 79% piti treenimäärää kerran viikossa stadion/halli ja koulusali riittävänä. Kolme vastaajista kaipaisi vielä lisätapahtumia viikkoon. Tämän perusteella arviot siitä, että keskimääräinen aktiivisuus laskisi jopa huomattavasti treenimäärien lisääntyessä, pitänee paikkaansa. Harjoituskalenterin suunnittelussa onkin pyritty siihen, että viikossa olis ainakin yksi runsasväkinen treeni ja tätä kautta treenien taso ja pelaajien motivaatio pysyisi yllä. Treenimääriä ei siis tulla lisäämään jatkossakaan.
Ensi kauden tavoitteista kysyttiin ainoastaan tavoitteita 5. divisioonassa kaudella 2008. Kolme vaihtoehtoa saivat saman kannatusosuuden. 29% vastaajista piti hyvänä tavoitteena 1) Parantaa viime kaudesta, 2) Nousta neloseen ja 3) Olla sarjan kärkikahinoissa mukana. Kaksi vastaajista piti myös hyvänä tavoitteena säilymisen varmistamista hyvissä ajoin ja samalla muutenkin hyvät pelit. Realisimia on olla vitosessa ensi kaudella kärkipäässä, toisaalta realisimia on myös se, että pallo on pyöreä ja mitä tahansa voi tapahtuma. Yhden kauden vitosen kokemuksella ei kannata vielä hirveästi lähteä välttämättä tavoitteita ylimitoittamaan ja ehkä tähänkin kauteen joukkueen johtoporras tuleekin asettamaan tavoitteeksi sarjan keskikastissa hääräämisen. Hyvä asia on se, että uskoa tiimin menestykseen löytyy, niinhän sen pitääkin olla.
Viimeinen kysymys koski joukkueen toimintaa kaudella 2007 kokonaisuudessa. Joukkueen toiminnalle kouluarvosanaksi tuli 8,5. Siis lähellä kiitettävää, mutta parannettavaakin vielä löytyy.
Tässä vaiheessa vielä vanhan vuoden puolella ollessa voidaan sanoa, että hyvältä näyttää. Viime kauteen ja joukkueen toimintaan ollaan ainakin kyselyn perusteella täysin tyytyväisiä ja tunnelma joukkueen sisällä on suorastaan muikea. Samaan malliin sopii siis jatkaa ja tällä tahdilla kaudesta 2008 on tulossa vähintään yhtä mukava kuin kaudesta 2007. Hyvältä näyttää...
21.11.2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)