Breikin paikka

Pitkä matka on taas kuljettu siitä, kun ensimmäiset treenit 17. lokakuuta aloittivat kauden 2008 valmistavat treenit. Itse asiassa peräti kahdeksan kuukauden jakso. Ajanjaksolle on mahtunut 79 tapahtumaa, joista 18 on ollut otteluita (5.divisioona, cupit, harkkapelit), 24 futsal-tapahtumaa ja loput 37 harjoitustapahtumia. Viime vuonna muuten koko kauden tapahtumamäärä oli 77. Tapahtumamäärä ei sinänsä ole hirmuinen (noin 2/viikko). Ehkä kuitenkin se, että treenaaminen aloitettiin jo lokakuussa, oli pieni virhe.

Ulkotreenien alettua aktiivisuus treeneissä on talvesta tippunut roimasti. Senhän kai pitäisi mennä toisinpäin. Ainakin itsellä pientä fudisväsymystä ollut, ehkä siksi, että taas on lähes kaikki vetovastuu valmentajavaihdoksista huolimatta jäänyt omille harteille ja siinä samalla pitäisi yrittää sitten pelata täysillä mukana. Edelleen ensikautta jo silmällä pitäen toivoisi, että vastuuta jollain tavalla jaettaisiin enemmän ja kaikki saisivat treenata ja pelata joskus kaikessa rauhassa keskittyen pelkästään pelaamiseen. Ilmeisesti halukkaita pelaajia ei tähän kuitenkaan ole.

Tavoitteista jäätiin

Talvikauden harjoitusottelut sujuivat jo totutun kankeasti ja pelissä ei ollut talven aikana minkäänlaista tolkkua. Kaikki sinkoilivat kentällä puolelta toiselle ja otteluiden panoksettomuus näkyi kaikkien otteissa. Tähänkin voisi hakea ensi kaudeksi jonkunlaista parannusta, esimerkiksi jostain talvisarjasta.

Suomen cupissa arpa oli tyly ja heitti vastaan ekalla kierroksella kolmosen EsPan. Ottelusta selvittiin kunniakkaasti ”vain” 5-0 tappiolla. EsPa muuten majailee kevätkierroksen jälkeen kolmosen lohkonsa sijalla neljä.

Sarja alkoi murheellisesti Sipoossa, jossa kovasta hallinnasta ja tilanteiden luonnista huolimatta pisteet jäivät Sipooseen, ottelun ratkettua Salen ulosajoon. Ottelun jälkeen Salea ei eriskummalisten vaiheiden jälkeen ole enää kokoonpanossa nähty. Viime kauden paras puolustaja jätti joukkueen motivaatio-ongelmiin vedoten.

Sipoo ottelu loi hyvän kuvan siitä, millainen useimmat meidän otteluista olivat. Pelin hallintaa runsaasti maalintekopaikkoja, mutta ei tulosta. Raskaimmin joukkueen tehokkuutta söi viime kauden maalikuninkaalle ja pistehaille Juholle syntynyt takalukko maalinteosta.

Hallinnasta ja paikkojen luomisesta huolimatta NJS 2, IVU Skoobarit ja RePa peleissä jouduttiin tyytymään tasapeleihin. Näissä peleissä joukkueelle tyypillinen vastustajan peliin mukaan meneminen jälleen nosti päätään ja lopulta voitiin oikeastaan olla todella tyytyväisiä, että näistä peleistä edes pisteet saatiin. Tappiotkaan eivät niin kaukana olleet.

Voitot irtosivat tiukan väännön jälkeen kauden toisessa pelissä FC Tuusulasta maalein 2-1 ja kierroksen viimeisessä pelissä Oldstarsia vastaan selvästi maalein 3-0. Kaksi voittoa yhdeksästä pelistä ei varmaan täyttänyt kenenkään odotuksia.

Sarjan kahta selvästi kovinta jengiä vastaan pelattiin se mikä pystyttiin ja tuloksena oli lopulta Skavaböleä vastaan hieno taistelu tasapeli. Sen sijaan puhtaalla pelillä sarjaa johtava Pathoven oli aivan liian kova pala purtavaksi ja avainpelaajien puuttuminen tässä pelissä kyllä näkyi.

Kahden voiton ja neljän tasapelin jatkoksi liitettiin lopulta kolmen ottelun tappiosaldo, joista kolmas koettiin Rajatorpan derbyssä, jossa terämme täydellisesti tylsytti paikallisvastustaja Team VanPa.

Sarjassa 10 pisteen saalis riittää pysymään selkeästi tasaisen keskikastin tuntumassa, jonka kärjessä on NJS 2, 13 pisteellään ja perässä seuraavat viisi muuta joukkuetta pisteissä 12-10. Lohkon viimeisessä ottelussa Oldstars – RePa on voitolla toisella joukkueella mahdollisuus vielä liimautua keskikastin kantaan mukaan. Lohkon kärjessä Pathoven on käytännössä jo varmistanut nousunsa, niin vahvasti se on edennyt voitosta voittoon ja lähes yhtä vahvasti sarjan kakkosena 19 pisteessä on HC Skavaböle.

Joukkueen tavoitteeksi taisi muodostua kevään kyselyn jälkeen sarjan kärkipään tai vähintään keskikastin kärkipään sijoitukset. Näistä kumpikaan ei täyttynyt ja puolessa välissä kautta ollaan siis vielä tavoitteita jäljessä, joskin edelleen hyvissä asemissa vaanimassa parempia sijoituksia. Jos syyskaudella tehottomuudesta ja puolustuspään karkeimmista virheistä päästään eroon, voi tulos kauden päätteeksi olla yllättävänkin hyvä.

Pelillisiä syitä tavoitteista jäämiseen ovat selkeästi juuri käsittämätön maalipaikkojen tuhlailu hyökkäysosastolla ja liian monet helpohkot maalit omaan päähän, pääasiassa puolustuksen karkeiden virheiden seurauksena. Selkeä ongelma oli myös johtoasemaan päästyämme oman pelin säilyttäminen normaalina. Aikaisessa vaiheessa saatu johtomaali sotki oman pelin täysin ja vastustaja sai hetkensä, jonka se usein tylysti käytti hyväkseen.

Kauden tähän asti parhaat hetket joukkueelle tulivat Uusimaa-cupin taisteluista, jossa ensin kukistettiin karsintapelissä vitosen Kasiysi Rocky maalein 2-1. Kevätkauden huikein trilleri koettiin kuitenkin Uusimaa-cupin toisen kierroksen ottelussa, jossa kutosen NouLa AiVa laittoi rajusti kampoihin ja oli ottelussa jo 2-0 johdossa. Toisen puoliajan nousu tasoihin melko dramaattisten vaiheiden jälkeen ja tähän päälle rankkarikisan voitolla sinetöity jatkopaikka, antoivat selvästi sarjakauden ensimmäisen puoliskon parhaat fiilikset.

Pelaajat, ei epäonnistujia, ei tähtiä

Maalivahti: Severin loukkaantumisen myötä suoraan joukkueen kevätkauden vastuun kantavaksi maalivahdiksi noussut Teemu paransi selvästi loppua kohti ja etenkin virheiden määrä väheni kauden viimeisissä peleissä huomattavasti ja itseluottamus tulla palloihin veskarin oikeudella kasvoi myös selvästi kauden edetessä. Muutamat huipputorjunnat takaavat sen, että syyskaudella joukkueen ykkösmaalivahdin paikasta tullaan käymään tiukka kisa.

Puolustajat: Saulin lähdettyä puolustuskuvio selkiintyi ja jäljelle jäivät veljekset Timo ja Tommi, jotka muodostivat puolustuksen peruskiven keskuspuolustajina. Etenkin Timon otteissa vahvaa tekemistä. Tommilla sen sijaan pelissä selvää huolimattomuutta, joka parhaiten näkyi epäonnistuneiden maalipotkujen ja vapaapotkujen muodossa. Yllättävää oli veljesten keskinäiset kommunikaatiovaikeudet, johon liittyi myös maalivahti Teemu.

Joukkueen kokeneen kaartin edustajat Vladi ja Baisi olivat kapean puolustusringin tärkeä osa ja pystyivät täyttämään tehtävänsä melko hyvin sekä keskellä, että laidalla.

Laitapuolustajan paikalla kävi kokeilemassa useitakin pelaajia, ehkä positiivisimpia yllättäjiä tällä pelipaikalla olivat Vitikka ja Aapo. Aapo oli vahva etenkin kaksinkamppailuissa, joskin sijoittumisessa oli pieniä vaikeuksia. Vitikka, ehkä ainoa puolustajistamme, joka ei ryntäile itseään pihalle tilanteissa. Nousi kauden päätteeksi varteen otettavaksi vaihtoehdoksi puolustuksen laidalle. Avaa peliä erinomaisesti, ei tee virheitä ja osallistuu sopivasti keskikenttäpeliin.

Jo puolustuksen vakiokalustoon vasemmalle laidalleen kuuluva Hietala suoriutui tehtävistään ajoittain erinomaisesti ja puolustustehtävien lisäksi osasi käyttää myös hyökkäysmahdollisuudet hyväkseen ja keräsi puolustajapelaajista eniten pisteitä.

Keskikenttä: Keskikentällä totutunu vahvoja omissa tehtävissään olivat Henu ja Antti, jotka ennen kaikkea hoitivat pelaamisen myös puolustussuuntaan erinomaisesti. Ei ole turhaa lähes jokaiseen raporttiin kirjoittaa Henun tekemästä työn määrästä, joka yhdessä Antin taistelun kanssa muodostaa keskikenttämme vahvimman akselin.

Keskikentän hyökkäyspään ratkaisijaksii nousi kevään aikana entistä enemmän Vornanen, joka muiden tehdessä työt napsi mukavan määrän pisteitä ja antoi ennen kaikkea ylöspäin rakentavia syöttöjä. Pisteiden myötä innostui usein myös itse taistelemaan, muustakin kuin lonkerotölkin avaamisesta.

Työmyyrät Migu ja Konsta pelasivat molemmat ajoittain keskellä ja ajoittain laidalla ja molemmilla paikoilla kentälle tuotu energiamäärä ja taistelu olivat korvaamatonta. Konsta ainakin paransi viime kaudesta kuin kana juoksuaan.

Keskikentän yllättäjäksi nousi loppukaudesta linkiksi pudotettu kovakuntoinen Hellén, jolle vihdoin löydettiin joukkueessa jokin muu rooli kuin päättömästi surffailevan tehottoman hyökkääjän rooli. Hellén todella näytti mallia molempiin suuntiin pelaamisesta. Hieman yllättäen

VanPasta isolla rahalla seuraan siirtynyt ”kokenut” Janne ei tuonutkaan joukkueelle kaivattua kurinalaisuutta, vaan oli usein itse se pelaaja, joka höntyili kentällä väärässä paikassa väärään aikaan. Silti Janne on varma ja monipuolinen vaihtoehto, vaikka kentän jokaiselle pelipaikalle. Vain muutaman ottelun ja hajaminuutteja pelannut Jesse ei tässä vaiheessa saa vielä arviota esityksistään.

Hyökkääjät: Kaikesta huolimatta tuhlaajapoika Juho oli hyökkääjänä muilla osa-alueilla kuin maalinteossa yhtä vahva kuin viime kaudella. Maalikuninkuus tuo paineita. NouLa-pelissä huomattiin hyvin se, että ilman Juhon juoksuvoimaa tilanteiden luominen on huomattavasti hankalampaa.

Hyökkäyspään monipuolisin mies Niko osoitti talven vaikeista jalkavammoista huolimatta olevansa kunnossa heti kauden ensimmäisestä sarjapelistä lähtien. Pystyi hyökkääjänä hakemaan muutakin kuin pystypalloja ja oli usein rakentamassa keskikenttäpeliä ja tarpeen vaatiessa puolustamassa tiukassa paikassa. Jos vammat pysyvät loitolla, syksyllä tulee hurjaa jälkeä ;)

Aaposta haettiin ratkaisua välillä puolustpään ongelmiin, mutta osoitti aina hyökkääjänä ollessaan olevansa lempinimensä ”Ruoskan” veroinen ja naputteli maaleja hyökkääjistä kaikista tehokkaimmin.

Näytti alkukaudesta siltä, että Kuménista tulisi joukkueen hyökkäspään pelastaja ja olikin aivan liekeissä kevään ensimmäisissä otteluissa. Muutaman alkukauden loisto-ottelun jälkeen hieman pudotti tasoaan ja oli usein melko näkymätön hyökkääjänä. Pistesaalis yllättävänkin suuri.

Tällä kaudella peluutussysteemiä muutettiin enemmän ”oikean” fudiksen suuntaiseksi ja vaihtorulettia ei pyöritetty läheskään yhtä tiheästi kuin viime vuonna. Tämä osittain seurausta talven pelaajakyselystä, jossa enemmistö kannatti peluuttamista tasaisen peluuttamisen sijaan, pelaajan tärkeyden ja pelitaitojen mukaan. Omasta mielestäni peli on ollut tasaisempaa ja vaihdoista johtuvia notkahduksia pelissä ei ole tällä kaudella yhtä paljon, kun viime vuonna tullut. Tälläkin peluuttamistavalla lienee vastustajansa.

Kevätkaudella näyttäisi osalle pelaajista muodostuneen uusia pelipaikkoja, joka väliaikaisesti tai pysyvästi. Puolustustaitonsa pääsivät näyttämään Aapo ja Vitikka, joista saatiin vahvistusta etenkin aiemmin ongelmalliseen laitapuolustamiseen. Muutamassa pelissä ei juuri vaihtomiehiä ollut ja niissä pakon edessä suoritetut pelipaikkavaihdokset osoittautuivat hyviksi. Niinpä keskikentältä itsensä kierroksen päätteeksi löysivät Vornanen ja Hellén, joista vaikutti näillä paikoilla olevan enemmän hyötyä joukkueelle. Lisäksi saatiin karsittua ylikuormittunutta hyökkäysosastoa. Kuménin nousu laitalinkistä puhtaaksi hyökkääjäksi vaikuttaisi olevan myös hyvä asia, sillä Kuménilta ei linkkinä pelatessa juurikaan puolustustyö luonnistunut ja tehot hyökkääjänä ovat olleet erinomaiset.

Syksy

Syyskaudella odotettavissa on kevätkautta huomattavasti tehokkaampi ja hurjempi Ug ja tavoitteeksi voisi asettaa vaikka keskikastin keulapaikan ottamisen, mikä tarkoittaisi kolmatta sijaa. Vaikeimmat pelit tulevat olemaan ainakin alustan puolesta Tuusulaa vastaan nurmipeli ja NJS:ää vastaan tekonurmipeli. Kotikentällä Rajatorpassa kohdataan IVU, Sibbo, RePa ja Pathoven. Tämän lisäksi vieraspeleinä kotikentällä pelataan ottelut VanPaa ja Oldstarsia vastaan.

Syykauden ensimmäinen peli tulee olemaan todennäköisesti Uusimaa-cupin 3. kierroksen ottelu, joka pelattanee elokuun alussa. Treenit jatkuvat Uusimaa-cupista riippuen heinäkuun lopussa, viimeistään ke 30.7.

Hyvät heinäkuut taitopelaajille ja tankatkaa riittävästi, että jaksaa taas syksyllä.

Kuvia kevät kierroksen otteluista >Galleria